Koiruuksien tapaamisessa oli jälleen molemmin puolista riemua! On aivan ihanaa nähdä miten iloisia sekä Heta että Sani ovat toistensa näkemisestä. Sani on aivan upea koira ja loistava esikuva Hetalle, joten onkin mukavaa seurata miten Heta ottaa oppia Sanista erilaisissa tilanteissa.
Pienen metsäisen kävelylenkin jälkeen tulimme pienelle järvelle (?) - tuntui aivan siltä kuin olisimme tulleet salaiseen paratiisipaikkaan! Sani ja paikalla olleet spanielit olivat todellisia vesipetoja, mutta uiminen ja vedessä "lotraaminen" oli Hetalla uusi "ilmiö" ja suuri ihmetyksen aihe! :-) Pikkuhiljaa Hetakin uskaltautui ihmettelemään vetta, mutta kahlaaminen, uiminen tms. jäi vielä odottamaan vuoroaan. Sen sijaan Heta kunnostautui läheisessä kuralammikossa "kahlaamisessa", ehkä siitä olikin hyvä aloittaa vesielementtiin tutustuminen :-) Jännä nähdä, että onko Hetalla ylipäätään kiinnotusta kahlaamiseen tai uimiseen, Elli (Kaihelin Teelikamenten) melkeinpä inhosi vettä, oikein kovalla helteellä Elli saattoi houkuteltuna kahlata veteen, mutta heti jos meinasi maha kastua niin tuli äkkiä takaisin rantaan. Veikkaisin kyllä, että Hetassa saattaisi olla "uimarin vikaa", sen verran neiti on ihastunut ainakin kuralammikoihin... :-)
Kotimatka takaisin autoille käveltiin metsäpolkuja pitkin Hetan juostessa ihan "rottana" ees taas. Kotona maistuikin sitten ruoka ja uni, eikä tarvinnut nukkumattiakaan kauan odotella...
Kiitos Marit & Sani seurasta ja tämän paratiisipaikan näyttämisestä meille! Ja kiitos myös ihanista valokuvista (4 ylintä)!
