Vaasa KV 13.4.2013

Lauantaina kävimme Hetan kanssa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä, ja kyllä kannatti! Jos ei menestys ollut päätä huimaava, niin sitäkin hauskempaa oli, ainakin mammalla ja taisi kyllä Hetallakin olla, ainakin kehän ulkopuolella... :-)

Vaasaan oli saapunut hienosti 6 länderiä, taisi olla ennätysmäärä ländereitä samaan aikaan täällä länsirannikolla! Hetan lisäksi paikallaolijoita olivat hurmaamassa Hetan sisko Balle, veli Laikka sekä lisäksi nuoremman kaartin edustajat Ruska, Syke ja Mosse.

Länderien vuoroa odotelessa (kehänsä vihoviimeisenä) oli todella kiva pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia niin Hetan kasvattajan Annun kuin Petran, Tanjan ja Jennankin kanssa. Toivottavasti näemme taas pian!

Mitähän me kaikki tässä oikein ihmetellään? Alareunasta ylöspäin: Balle, Ruska, Mosse ja Heta.

Tuomarin pitäessä pienen tauon ryntäsivät kaikki länderikot kehään ottamaan parit testikierrokset. Leilan ja Hetan juoksukierrokset menivät hienosti, ja muutama poseerauskin onnistui mukavasti. Sitten Heta jo kyllästyikin koko hommaan, aivan kuin olisi kesken treenin hoksannut, että "ai ei, tää onkin tätä näyttelyhommaa, täähän onkin mun mielestä tylsää, en mää enempää..."

 

Edellinen näyttelyreissu oli sen verran "katastrooffi", että pidimme kaikenkattavan näytelmätauon, jonka jälkeen aloitimme näyttelytreenit suunnilleen a:sta alkaen hakien Hetalle erityisesti  hauskuutta ja iloa koko touhuun. Sen verran hyvin olimmekin onnistuneet, että Heta oli kehän ulkopuolelle rento ja iloinen, häntä heilui ja oli innokkaasti menossa mukana. Välillä toki kävi häkissä vähän huilaamassa, niin että kaksijalkaiset saivat kierrellä ja katsella koiratarviketarjontaa. Ja kyllähän sitä taaskin tarttui jotain "tuiki tarpeellista" mukaan. Heh!

 

Heta ja Leila odottavat vuoroaan kehän laidalla. Taitaa Hetalla olla herkut mielessä, lurps.

Vihdoin ja viimein koitti länderien vuoro ja lopuksi Balle ja Hetakin pääsivät kehään narttujen avoimen luokan edustajina. Juoksukierros sujui hyvin ja kivalla vauhdilla, mutta jostain syystä Heta hieman jännitti, mikä näkyi selkälinjassa. Kuitenkin hyvät juoksukierrokset Hetalta, sillä tällä kertaa ei tullut pomppimista eikä peitsaamista. Jes! Sitten vähäpuheinen tuomari tsekkasi tarkkaan pään ja kaiken muunkin pöydällä; tuomari ei halunnut lainkaan nähdä poseerauksia lattialla. Höh, sekös harmitti, koska niitä oli kotioloissa treenattu, ja olisi ollut kiva treenata niitä tositilanteessakin. Mutta, seuraavalla kerralla sitten...

Heta tuomarin tiukassa syynissä.

Hetan arvostelu: "Good size. Good proportions of the head. Correct bite. Open in shoulder. Should be better in front legs. Correct rear angulation. Correct movement in front. Close in hock." Avo EH.

 

Kaiken kaikkiaan näyttelystä jäi positiivinen fiilis, toivottavasti myös Hetalle. Katsotaan josko tänä vuonna osallistuisimme vielä muutamaan muuhunkin näyttelyyn. Leilan seuraksi & kisaturisteiksi lupasimme jo lähteä pariin lähiseudun "lappalaisnäyttelyyn". Siinä samalla saamme Hetalle toivon mukaan paljon mukavia hetkiä ja kokemuksia näyttelytouhuista ja -reissuista.

 

ROP olis Hetan sisko Balle (Cierimon Ballerina), josta samalla myös FIN MVA (ja jonkun muunkin maan valio, mutta nyt ei muista, että minkä... :-))  ja joka hienosti ryhmäkehässä 7 parhaan joukossa!! VSP Syke -poika (Krumme Furche Franz) ja ROP pentu Ruska -neiti. Onnittelut kaikille!!

 

Kiitos Leilalle näyttelytreeneistä ja Hetan hienosta esittämisestä!

 

Erityisen hienon viikonlopun kruunasi vielä sunnuntaiaamun metsälenkki länderi-spurttailuineen sekä kyläreissu Leilan luokse Vöyrille. Kotimatkalla auton takapenkillä veteli sikeitä onnellinen, mutta väsynyt tattispala :-) 

 

Heta ja frendinsä Fiona.

 

Ensimmäistä kertaa jäällä!

Tänään Heta ensimmäistä kertaa elämässään jäällä - historiallinen hetki! Hah!

Itse tapahtuman historiallista merkitystä himmentänee "hiukan" se seikka, että Heta tuskin tajusi olevansa meren jäällä, suurin juttu pikkudogille oli siinä, että sai olla vapaana ja juosta pitkinpoikin tasaisessa maastossa!

Lähdimme matkaan Vikingan uimarannalta. Yllätykseksemme jäällä ei juurikaan muita liikkujia näkynyt, vain jokunen hiihtäjä ja kävelijä kaukana horisontissa. Ehkäpä aurinkoisiin päiviin tottuneet vaasalaiset eivät innostuneet sunnuntaiaamun pilvisestä säästä...?! Vaan eipäs se meitä haitannut, päinvastoin. Vanha viisauskin sen tietää: pidot paranee, kun väki vähenee! :-)

Blondi-Hetan turva-varuste jäällä - keltainen huomioliivi.

Heta spurttaili heti ensialkuun innolla ja samalla tyhjäntäen viikon aikana kertyneitä energiavarastoja. Pikkuhiljaa vauhti tasaantui ja matka jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Toki sen verran ihanaa jäällä kulkeminen oli, että muutamat mini-länderihepulit oli tarpeen suorittaa...jep jep! :-)

Sitten alkoikin viima puhaltamaan ja lunta satamaan (!), joten hakeuduimme lähisaaren poluille tuulen suojaan.

Pieni kierros lähisaaressa, tuulelta suojassa.

"Saarikierroksen" jälkeen siirryimme takaisin jäälle ja lähdimme kävelemään kohti lähtöpaikkaamme. Loppumatka sujui leppoisasti heitellen Hetalle palloa, ja sehän oli kuin piste i:n päälle onnistuneelle reissullemme!

Run baby run! :-)

Kiitos Marit:lle seurasta ja uusien upeiden lenkkimaastojen esittelystä! Ehdottomasti menemme jäälle uudelleen, jos ja kun jäätilanne sen vielä tänä vuonna sallii.

Hetan pääsiäisloma

Ihana neljän päivän mittainen pääsäisloma tuli juuri sopivaan aikaan, sillä olemme saaneet neljän päivän ajan nauttia päivittäisestä auringonpaisteesta ja -lämmöstä. Lumikin on keskustasta sulanut sellaista vauhtia, että puistikoillakin pääsee jo paikoitellen kävelemään. Toisaalta varjoisemmat ns. palokujat ovat öisten pakkasten jäljiltä kuin luisteluareenoita, joten välillä pitää puikkelehtia hieman omituisempia reittejä aamu- ja iltalenkeillä... :-)

Pikkudogi tarkkana kuin  porkkana.

Pääsiäisen aika on kulunut ulkoillessa, leikkiessä ja nukkuessa. Sunnuntaina kävimme jälleen rantakävelyllä, jäällekin olisi tehnyt mieli, mutta päätimme varmuuden vuoksi jättää väliin, sillä jäällä viiletti myös moottorikelkkailijoita.

Jäälle tekisi Hetankin mieli, mutta parasta pysyä...

...rannalla kun lähestyvien moottorikelkkojen ääni kantautuu korviin.

 

Maanantaina kävimme paikallisen Citymarketin parkkihallissa järjestetyssä mätsärissä. Kehään emme menneet vaan pyörimme muiden koiruuksien seassa pitäen hauskaa ja välillä treenaten poseerauksia.

Huomenna tiistaina on luvassa koirahierontaa! Heta pääsee koirahierojaksi opiskelevan Markun "harjoituskappaleeksi".

Toisilla (lue: Heta) ne vaan onnenpäivät jatkuu! Ja toiset (lue: M) menee töihin...Höh! :-)