Vihdoin ja viimeinen lumet ovat sulaneet ja ilmat lämmenneet niin, että Heta on päässyt entistä useammin metsälenkeille, tutuissa ja uusissakin maastoissa.
Talvitauon jälkeen olemme myös ehtineet ottamaan vuoden ensimmäiset jälki- ja etsinätreenit; Hetan mielestä tosi hauskoja juttuja molemmat, ja kaupanpäälle vielä oivaa aivojumppaakin pikkuiselle energiapakkaukselle.
Heta on nyt myös oppinut & ihastunut hyppimään ja kiipimään kiville. Mitä korkeampi kivi niin sitä ylpeämpi pikku-koiruus.
Hauskaa on siis ollut, ja aina lähdemme yhtä innokkaasti ja riemukkaasti metsälenkeille! Kääntöpuolena Heta on sitten aika lailla unohtanut ns. kaupunkikävelyn salat...eli meno on aamulenkeillä yhtä sinkoilua sinne sun tänne...mutta mitäs me pienistä... :-)
Ja sitten itse asiaan, eli vähän puhetta ja paljon kuvia (metäslenkeiltä Vöyriltä ja Vaasasta). Jep!
 |
| Pienessä purossa riittii ihmeteltävää uteliaalle mielelle (Vöyri). |
 |
| Fiona ja Heta (Vöyri). |
 |
| Rantakalliolta löytyi mielenkiintoisia hajuja... (Vaasa). |
 |
| ...samoin kuin metsälammikosta (Vaasa) |
 |
| Välillä piti pysähtyä söpöilemään... :-) (Vaasa). |
 |
| Ja sitten voikin purkaa energiaa & laittaa juoksuksi kepin kanssa (Vaasa). |
 |
| Terhakka metsäkoira kuulee ja näkee "kaiken"?! (Vaasa) |
 |
| Hetkeksi voi istua. Varsinkin jos saa palkaksi karkin. Köhöm. (Vaasa). |
 |
| Kun on kavunnut suurelle kivelle niin sitten voi polleana poseerata! (Vaasa). |
Kiitokset lenkkikavereille - kävelyt metsässä tekevät ihmeitä myös ihmissielulle. Ja vielä jos on eväätkin (ja juomat) mukana, niin voiko enää parempaa tekemistä ollakaan?!
PS. Tulevana lauantaina on tiedossa "pohojalaaset" länderitreffit Seinäjoella - tuskin maltamme odottaa!
