Uusi video YouTube:ssa

Heta ja Leila aloittivat tauon jälkeen agitreenit elokuussa. Nyt on päästy täyteen vauhtiin ja treenien tulos alkaa näkymään treeniradoilla! :-)

Heta nyt myös Facebook:ssa!! :-)

Olemme kovasti koittaneet pysyä erossa facebookista, mutta loppujen lopuksi annoimme periksi houkutukselle, joten nyt voi Hetan touhuja seurata myös naamakirjan välityksellä! :-)

Tarkoitus on edelleen päivittää tapahtumia epäsäännöllisen säännöllisesti Hetan blogiin & Pinterestiin sekä viikottain Heta Twitteriin.

 

Hetan kesä, osa 1

Kesä taisi tänä vuonna olla toukokuun lopussa...vielä kuitenkin kovasti uskomme, että säät  lämpenevät ja saamme nauttia aurinkoisista(kin) päivistä. Jep jep! :-)

Tässä kuvasatoa Hetan touhuista toukokuun lopulta heinäkuun alkupuolelle asti; olemme käyneet rantakävelyillä, saaristoretkillä, kyläilemässä Turuus, seikkailleet kotikulmilla ja treenanneet agilitya.

Lisää kuvia Hesan kesästä löytyy Pinterestistä! :-)

Utelias mieli houkuttaa kurkistamaan, mitä kivivallin takaa näkyy (toukokuu).

Katse ulapalle Björköby:ssä, UNESCO:n maailmanperintönalueen maisemissa (kesäkuu).

Heta ja Leila kesän ekoissa hyppytreeneissä (kesäkuu).

 

Esteiden yli länderimäisellä hyppyvoimalla (kesäkuu).

Ota koppi! :-) (kesäkuu)

Huilitauko Turuus (kesäkuu).

Taiji:ta ilta-auringossa (heinäkuu).

Heta the dog (heinäkuu).

Länderitreffit Seinäjoella 18.5.2013!!

Lauantaiaamulla lähdimme klo 8 maissa ajamaan Lagu:n Hurtta -hallille Seinäjoelle, Pohjanmaan ensimmäisille länderitreffeille! Historialliseen tapahtumaan saapui tuttu porukka, eli Tanja & Lumo ja Syke Kaskisista, Jenna ja Sakke & Nafta ja Mosse Seinäjoelta sekä Heta Vaasasta.

Onnistunut päivä aloitettiin agitreeneillä, johon Tanja oli saanut Lagu:n Anne Huhtasen kouluttajaksi. Hetalle kyseessä oli tämän vuoden eka agitreenit. Leilan ollessa samaan aikaan ruotsinlapinkoirien treffeillä, oli Jennan ystävä Sandra ystävällisesti lupautunut treenaamaan Hetan kanssa. Agitreeneissä oli hauskaa ja kukin koirakko pääsi pariin otteeseen radalle. Tästä on hyvä jatkaa agitreenejä!

Sandra ja Heta vauhdissa agiradalla (hyppy-muuri-pituus).

Heta seuraa tarkasti Jennan ja Mossen menoa putkelle.

Tanja ja Lumo kuuntelevat Annen ohjeita.

Treenien jälkeen oli vuorossa pieni kävelylenkki koko porukan voimin, Hetakin lähti mielellään mukaan Sandran kanssa. Pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko porotti kuumasti, joten koirakot käväisivät läheisellä Kyrkösjärvellä vilvoittelemassa, hurjimmat kastautuivat ihan kunnolla vilvoittavaan veteen... :-)

Länderiporukka yhteislenkillä, mahtava näky!

Sandra, Heta, Syke, Lumo ja Tanja.

Lenkin jälkeen otimme yhdessä näyttelytreeniä: jokainen koira kävi vuorotellen pöydällä "hipelöitävänä", sää oli sen verran tukahduttavan kuuma, että ns. kehässä juoksemiset päätettiin jättää tällä kertaa väliin.

Nafta -poika.

Syke ja Lumo.

Pohojalaaset luokkakuvassa: Lumo, Syke, Heta, Nafta ja Mosse.





Kaiken kaikkiaan mahtava ja hauska päivä hyvässä ihanien länderien seurassa!!

Kiitos Sandralle Hetan ohjaamisesta & lenkittämisestä. Kiitos myös kaikille muille mukana olleille sekä erityisesti Tanjalle kaikista järjestelyistä! Toivottavasti teemme tästä perinteen!!

 

Lue länderitreffeistä myös Naftan ja Mossen blogista --> http://naftanremmissa.blogspot.fi/

 



 



Metsä kutsuu!

Vihdoin ja viimeinen lumet ovat sulaneet ja ilmat lämmenneet niin, että Heta on päässyt entistä useammin metsälenkeille, tutuissa ja uusissakin maastoissa.

Talvitauon jälkeen olemme myös ehtineet ottamaan vuoden ensimmäiset jälki- ja etsinätreenit; Hetan mielestä tosi hauskoja juttuja molemmat, ja kaupanpäälle vielä oivaa aivojumppaakin pikkuiselle energiapakkaukselle.

Heta on nyt myös oppinut & ihastunut hyppimään ja kiipimään kiville. Mitä korkeampi kivi niin sitä ylpeämpi pikku-koiruus.

Hauskaa on siis ollut, ja aina lähdemme yhtä innokkaasti ja riemukkaasti metsälenkeille! Kääntöpuolena Heta on sitten aika lailla unohtanut ns. kaupunkikävelyn salat...eli meno on aamulenkeillä yhtä sinkoilua sinne sun tänne...mutta mitäs me pienistä... :-)

Ja sitten itse asiaan, eli vähän puhetta ja paljon kuvia (metäslenkeiltä Vöyriltä ja Vaasasta). Jep!

Pienessä purossa riittii ihmeteltävää uteliaalle mielelle (Vöyri).

Fiona ja Heta (Vöyri).

Rantakalliolta löytyi mielenkiintoisia hajuja... (Vaasa).

...samoin kuin metsälammikosta (Vaasa)

Välillä piti pysähtyä söpöilemään... :-) (Vaasa).

Ja sitten voikin purkaa energiaa & laittaa juoksuksi kepin kanssa (Vaasa).

Terhakka metsäkoira kuulee ja näkee "kaiken"?! (Vaasa)

Hetkeksi voi istua. Varsinkin jos saa palkaksi karkin. Köhöm. (Vaasa).

Kun on kavunnut suurelle kivelle niin sitten voi polleana poseerata! (Vaasa). 

Kiitokset lenkkikavereille - kävelyt metsässä tekevät ihmeitä myös ihmissielulle. Ja vielä jos on eväätkin (ja juomat) mukana, niin voiko enää parempaa tekemistä ollakaan?!

PS. Tulevana lauantaina on tiedossa "pohojalaaset" länderitreffit Seinäjoella - tuskin maltamme odottaa!

Vaasa KV 13.4.2013

Lauantaina kävimme Hetan kanssa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä, ja kyllä kannatti! Jos ei menestys ollut päätä huimaava, niin sitäkin hauskempaa oli, ainakin mammalla ja taisi kyllä Hetallakin olla, ainakin kehän ulkopuolella... :-)

Vaasaan oli saapunut hienosti 6 länderiä, taisi olla ennätysmäärä ländereitä samaan aikaan täällä länsirannikolla! Hetan lisäksi paikallaolijoita olivat hurmaamassa Hetan sisko Balle, veli Laikka sekä lisäksi nuoremman kaartin edustajat Ruska, Syke ja Mosse.

Länderien vuoroa odotelessa (kehänsä vihoviimeisenä) oli todella kiva pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia niin Hetan kasvattajan Annun kuin Petran, Tanjan ja Jennankin kanssa. Toivottavasti näemme taas pian!

Mitähän me kaikki tässä oikein ihmetellään? Alareunasta ylöspäin: Balle, Ruska, Mosse ja Heta.

Tuomarin pitäessä pienen tauon ryntäsivät kaikki länderikot kehään ottamaan parit testikierrokset. Leilan ja Hetan juoksukierrokset menivät hienosti, ja muutama poseerauskin onnistui mukavasti. Sitten Heta jo kyllästyikin koko hommaan, aivan kuin olisi kesken treenin hoksannut, että "ai ei, tää onkin tätä näyttelyhommaa, täähän onkin mun mielestä tylsää, en mää enempää..."

 

Edellinen näyttelyreissu oli sen verran "katastrooffi", että pidimme kaikenkattavan näytelmätauon, jonka jälkeen aloitimme näyttelytreenit suunnilleen a:sta alkaen hakien Hetalle erityisesti  hauskuutta ja iloa koko touhuun. Sen verran hyvin olimmekin onnistuneet, että Heta oli kehän ulkopuolelle rento ja iloinen, häntä heilui ja oli innokkaasti menossa mukana. Välillä toki kävi häkissä vähän huilaamassa, niin että kaksijalkaiset saivat kierrellä ja katsella koiratarviketarjontaa. Ja kyllähän sitä taaskin tarttui jotain "tuiki tarpeellista" mukaan. Heh!

 

Heta ja Leila odottavat vuoroaan kehän laidalla. Taitaa Hetalla olla herkut mielessä, lurps.

Vihdoin ja viimein koitti länderien vuoro ja lopuksi Balle ja Hetakin pääsivät kehään narttujen avoimen luokan edustajina. Juoksukierros sujui hyvin ja kivalla vauhdilla, mutta jostain syystä Heta hieman jännitti, mikä näkyi selkälinjassa. Kuitenkin hyvät juoksukierrokset Hetalta, sillä tällä kertaa ei tullut pomppimista eikä peitsaamista. Jes! Sitten vähäpuheinen tuomari tsekkasi tarkkaan pään ja kaiken muunkin pöydällä; tuomari ei halunnut lainkaan nähdä poseerauksia lattialla. Höh, sekös harmitti, koska niitä oli kotioloissa treenattu, ja olisi ollut kiva treenata niitä tositilanteessakin. Mutta, seuraavalla kerralla sitten...

Heta tuomarin tiukassa syynissä.

Hetan arvostelu: "Good size. Good proportions of the head. Correct bite. Open in shoulder. Should be better in front legs. Correct rear angulation. Correct movement in front. Close in hock." Avo EH.

 

Kaiken kaikkiaan näyttelystä jäi positiivinen fiilis, toivottavasti myös Hetalle. Katsotaan josko tänä vuonna osallistuisimme vielä muutamaan muuhunkin näyttelyyn. Leilan seuraksi & kisaturisteiksi lupasimme jo lähteä pariin lähiseudun "lappalaisnäyttelyyn". Siinä samalla saamme Hetalle toivon mukaan paljon mukavia hetkiä ja kokemuksia näyttelytouhuista ja -reissuista.

 

ROP olis Hetan sisko Balle (Cierimon Ballerina), josta samalla myös FIN MVA (ja jonkun muunkin maan valio, mutta nyt ei muista, että minkä... :-))  ja joka hienosti ryhmäkehässä 7 parhaan joukossa!! VSP Syke -poika (Krumme Furche Franz) ja ROP pentu Ruska -neiti. Onnittelut kaikille!!

 

Kiitos Leilalle näyttelytreeneistä ja Hetan hienosta esittämisestä!

 

Erityisen hienon viikonlopun kruunasi vielä sunnuntaiaamun metsälenkki länderi-spurttailuineen sekä kyläreissu Leilan luokse Vöyrille. Kotimatkalla auton takapenkillä veteli sikeitä onnellinen, mutta väsynyt tattispala :-) 

 

Heta ja frendinsä Fiona.

 

Ensimmäistä kertaa jäällä!

Tänään Heta ensimmäistä kertaa elämässään jäällä - historiallinen hetki! Hah!

Itse tapahtuman historiallista merkitystä himmentänee "hiukan" se seikka, että Heta tuskin tajusi olevansa meren jäällä, suurin juttu pikkudogille oli siinä, että sai olla vapaana ja juosta pitkinpoikin tasaisessa maastossa!

Lähdimme matkaan Vikingan uimarannalta. Yllätykseksemme jäällä ei juurikaan muita liikkujia näkynyt, vain jokunen hiihtäjä ja kävelijä kaukana horisontissa. Ehkäpä aurinkoisiin päiviin tottuneet vaasalaiset eivät innostuneet sunnuntaiaamun pilvisestä säästä...?! Vaan eipäs se meitä haitannut, päinvastoin. Vanha viisauskin sen tietää: pidot paranee, kun väki vähenee! :-)

Blondi-Hetan turva-varuste jäällä - keltainen huomioliivi.

Heta spurttaili heti ensialkuun innolla ja samalla tyhjäntäen viikon aikana kertyneitä energiavarastoja. Pikkuhiljaa vauhti tasaantui ja matka jatkui rauhallisemmissa merkeissä. Toki sen verran ihanaa jäällä kulkeminen oli, että muutamat mini-länderihepulit oli tarpeen suorittaa...jep jep! :-)

Sitten alkoikin viima puhaltamaan ja lunta satamaan (!), joten hakeuduimme lähisaaren poluille tuulen suojaan.

Pieni kierros lähisaaressa, tuulelta suojassa.

"Saarikierroksen" jälkeen siirryimme takaisin jäälle ja lähdimme kävelemään kohti lähtöpaikkaamme. Loppumatka sujui leppoisasti heitellen Hetalle palloa, ja sehän oli kuin piste i:n päälle onnistuneelle reissullemme!

Run baby run! :-)

Kiitos Marit:lle seurasta ja uusien upeiden lenkkimaastojen esittelystä! Ehdottomasti menemme jäälle uudelleen, jos ja kun jäätilanne sen vielä tänä vuonna sallii.